Ankkalampi-steppausta ja mustia nahkatakkeja
Lauantai-illan viimeiset esiintyjät Musiikkikeskuksen lavalla olivat jazz -ja show-tanssin isompien tanssijoiden toinen ryhmä. Lavalla nähtiin monenlaisia esityksiä modernista perusjazzista hulluihin tyttöihin (Las chicas locas). Nähtiinpä lavalla myös moneen suuntaan venyviä lonkeroita, mustia nahkatakkeja ja maastopukuisia selviytyjiä.
Eräs mieleenpainuvimmista esityksistä oli Steppitehtaan ”Ankkalampi”, joka yhdisti taidokasta steppausta balettihenkisiin liikkeisiin. Esitys toi mieleen Irlannin hienon Riverdance-ryhmän. Moderneimmasta musiikkivalinnasta vastasi Shock-ryhmä esityksellään ”Marionette”. Mustin puvuin ja valkein kasvomaalauksin varustautunut ryhmä esiintyi The Progidyn Breathe-kappaleen tahtiin.
Jännitystä ei myöskään puuttunut Kokkolan Jymyn QSX-ryhmän teoksesta ”Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa”. Alun hurjasti kiihtyneestä musiikista, mustista puvuista ja kauhunhuudosta huolimatta lopuksi musiikki kirkastui ja keveni luoden ”sateen jälkeen” -henkisen rauhallisen tunnelman valkopukuisten tanssijoiden esiintyessä.
Lahden Tanssiopiston tanssijoiden Laura Vesalaisen, Jero Mäkeläisen ja Milla Järvisen vauhdikkaassa teoksessa ”This is not your time to shine” kilpailtiin esiintymislavasta.
– Se tuoli on siinä se juttu, se kuka pääsee siihen tuolille on paras, Vesalainen kertoo. – Idea esityksen tuli siitä, että me ollaan Jeron kanssa kilpailtu keskenämme”, hän jatkaa. – Se kertoo myös tanssimaailman yleisestä kilpailusta, Mäkeläinen sanoo. Järvinen, Mäkeläinen ja Vesalainen kertovat kaikki harrastaneensa tanssia yli kymmenen vuotta. – Sit tuossa on myös se idea, että mä olen erilainen kuin nuo kaksi, Järvinen toteaa. – Nuo tanssii tosi hienosti ja sitten että miten erilainen ihminen voi eri tavalla vallata sen koko show’n, hän jatkaa.
Ryhmä esitti teoksensa ensimmäistä kertaa viime syksynä. Ryhmän jäsenet ovat esiintyneet useissa erilaisissa katselmuksissa, joten esiintymiskokemusta löytyy paljon.
– Esitys meni tosi hyvin, oli varmaankin viimeinen kerta, kun esitimme tuon, Mäkeläinen toteaa. – Hyvä fiilis, kiteyttävät Järvinen ja Vesalainen kuorossa. – Ennen esitystä kyllä jännitti. Pitkään aikaan ei ole jännittänyt, Vesalainen sanoo.
Teksti: Taru Rokka
Kuvat: Karoliina Ollikainen