Uutuudenkarhea, punakantinen. Aiheeltaan vieras, outo, pelottavakin. Tällaiseen hankalasti tartuttavaan kirjaan eivät alta parikymppiset tytöt yleensä loisi katsettakaan - me kuitenkin lainaamme sen.

“Minä en vaan kävele”

Kyse on Elävästä Kirjasta, joita Moves-tapahtumassa on lainattavissa koko viikonlopun ajan. Elävät kirjat ovat vähemmistöryhmän edustajia: tänä viikonloppuna on lainattavissa esimerkiksi romani, maajussi ja sivari. Me nappaamme käsiimme sairauden vammauttaman Topin.

“Pyörätuoliin joutuminen ei tarkoita vahingoittumista kaulasta ylöspäin”, Topi lataa ja tiivistää ongelmansa neljään hassuun sanaan: “minä en vaan kävele”. Se ei estä ihmisiä kohtelemasta häntä kuin mielisairasta. Jopa ystävien on vaikeaa kohdata pyörätuolilla liikkuva mies. Hänelle ei puhuta suoraan vaan kuulumiset tiedustellaan vaimolta tai muulta seuralaiselta.

Samoilusta akkain töihin

Eläväinen herrasmies kertoo tempautuneensa tanssin pyörteisiin usein ennen sairastumistaan. Nyt Topi on kuitenkin luvannut istuimelleen, ettei pyorätuolitanssi tule kuulumaan heidän harrastuksiinsa. Vaikka tanssimisen menetys joskus häntä harmittaakin, eniten innokasta erämiestä surettaa luonnossa samoilun jääminen. Sen tilalle hän on löytänyt muuta, jopa akkain töistä on löytynyt hohtoa. “Viime jouluna tein ensimmäistä kertaa kortit omin käsin”, Topi hehkuttaa ylpeänä.

Punakantinen opus palaa paikalleen siinä kunnossa, missä sen lainasimmekin. Me sen sijaan emme ole entisellämme: oudosta tuli tuttu. Myöhemmin viikonloppuna pyörätuolissa istuvan kirjan lainannee moni nuori tanssin hurmoksessa. Kuljettakoon Topi nämäkin lukijat uusiin seikkailuihin.

Teksti: Maria Kuula, Salla Salminen
Kuva: Salla Salminen

24.5.2008