Suomalaisten kiinnostus politiikkaan on ollut hiipumassa jo parinkymmenen vuoden ajan. Lokakuussa 1964 kunnallisvaalien äänestysprosentti oli 79,3, ja se pysyi samalla tasolla aina 1980-luvulle asti. Noihin lukemiin suomalaisilla vaaliuurnilla tuskin ollaan pääsemässä pitkiin aikoihin, sillä vuoden 2000 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus oli vain 55,9 %! Laskua vajaan 40 vuoden takaiseen oli siis hulppeat 25 prosenttiyksikköä. Vastaavaa äänestysinnon hiipumista on ollut nähtävissä myös eduskuntavaaleissa. Sen sijaan presidentinvaaleissa samalla aikavälillä pudotusta on ollut alle kymmenen prosenttiyksikön verran.

Miksi äänestäminen sitten ei kiinnosta? Ensinnäkin nyky-Suomesta puuttuu politiikkojen hampaissa oleva aihe, joka kiinnostaa kaikkia. On sanomattakin selvää, että kriisien keskellä ja yhteiskunnallisten jännitteiden kiristäessä ilmanlaatua vaikuttaminen kiinnostaa enemmän. Tuskin kukaan kuitenkaan toivoo kriisejä vain siksi, että äänestysprosenttia saataisiin hilattua korkeammaksi. Fakta kuitenkin on, että samojen aiheiden kimpussa junnaaminen laskee intoa äänestämiseen. Vaikka ”isojen asioiden” päättäminen vaatiikin pitkiä keskusteluja ja hyötyjen ja haittojen kartoittamista, alkaa tavallinen Jani-Petteri pikku hiljaa kyllästyä esimerkiksi jatkuvaan juupas-eipäs-Nato-jankkaamiseen.

Lukuisten tutkimusten mukaan koulutus ja tulotaso määräävät melko pitkälle halua äänestää. Korkeasti koulutetut ja suurituloiset ovat aina olleet innokkaimpia äänestäjiä. Suomalaiset kouluttautuvat entistä paremmin ja tulot kasvavat, minkä pitäisi näkyä äänestystilastoissa. Ja se näkyykin, mutta valitettavasti täysin väärään suuntaan. Vaikka suurituloiset ovatkin perinteisesti olleet innokkaita äänestäjiä, luulisi työttömien olevan erityisen innokkaita vaikuttamaan asemaansa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä esimerkiksi ennen vuosituhannen vaihdetta vain joka toinen työtön antoi äänensä eduskuntavaaleissa.

On myös esitetty, että toisilla äänestämättä jättäminen on omanlainen tapa vaikuttaa. He eivät yksinkertaisesti koe, että jokin kaipaa parannusta. On myös syytä muistaa, että nykyään eri puolueiden ja ehdokkaiden periaatteet eivät juuri eroa toisistaan, joten periaatteessa äänestämisellä ei olekaan suurta vaikutusta. Äänestämättä jättäneet voivat ajatella, että jos kaikki ehdokkaat ovat asioista suurin piirtein samaa mieltä, ei äänestäminen vaikuta tilanteeseen millään lailla.

Viime vuosina yksi julkisen keskustelun aiheista on ollut äänestysikäraja ja sen laskeminen. Väittävät, että ikärajaa laskemalla 18 vuodesta 16 vuoteen nuoret saataisiin kiinnostuman politiikasta. Ajatus on toki kaunis, mutta se tuskin toimisi käytännössä. Aikoinaan äänestysikärajaa laskettiin 21 vuodesta 18 vuoteen, jotta nuoret saataisiin äänestämään. Kuinka kävi? Niinpä, ei käynyt juuri kuinkaan. Jos 18-vuotiaita äänestäminen ei juurikaan kiinnosta, miksi se kiinnostaisi kahta vuotta nuorempia? Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Tällainen yleistäminen on toki julmaa, sillä tosiasiassa myös aidosti vaikuttamisesta kiinnostuneita nuoria on olemassa.

Nuorten kiinnostuksen lisääminen politiikkaa kohtaan on tehtävä aivan muilla keinoilla kuin äänestysikärajan laskemisella. Mielikuva politiikasta on lähinnä kuivaa pönöttämistä kliinisissä kokouspöydissä, mikä tuntuu monelle nuorelle vastenmieliseltä. Kiinnostusta olisi siis herätettävä tavalla tai toisella. Kenties nuoret ja ”ajankohtaiset” ehdokkaat lisäisivät innostusta äänestämiseen. Ja sitten se (surullisen) kuuluisa internet. Saisiko innokkuutta lisättyä sen kautta? Ehkä, tai sitten ei. Poliitikkojen olisi kuitenkin keksittävä pyörä uudestaan ja saatava nuoret vaaliuurnille tavalla tai toisella.

Myös nettiäänestystä on esitetty äänestysaktiivisuuden kasvattamiseksi. Suomihan on tietoturva-asioissa edelläkävijä, joten tietoturvan kanssa tuskin tulisi suurempia ongelmia. Myös vaalisalaisuusongelmat on otettu nettiäänestyksen yhteydessä esille. Vaikka kaikki nettiäänestykseen liittyvät ongelmat ratkottaisiinkin, ei nettiäänestys olisi ratkaisu äänestysvilkkauden laskuun. Jos Matti Meikäläinen haluaa äänestää, se tuskin on kiinni äänestyspaikasta. Toisaalta kun nykyään puhutaan pullamössösukupolvesta, kuulostaa nettiäänestys sittenkin ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Teksti: Joonas Hirvonen