Mallinukke ja suojahaalareita, mutta missä on Dee Snider?
Ensimmäisenä jazz- ja show-tanssin vanhemmista, vuosina 1988-92 syntyneiden ryhmistä esiintymisvuorossa oli violetteihin asuihin ja mustiin käsineisiin pukeutunut Capezzio –ryhmä esityksellään ”El tango de Roxanne”. Moulin Rouge –elokuvasta tuttu mustalaishenkinen nimikappale tahditti eleganttia esitystä. Ryhmän esityksen jälkeen lavalle asteli Oona Moilanen soolotanssillaan ”Tyttö tuollainen”. Keltaiseen mekkoon pukeutunut Moilanen tanssi espanjalaishenkisen kitaran, harmonin ja harmonikan säestämänä. Huomiota esityksessä herätti erityisesti Moilasen kädessä ollut pieni lusikka.
Lahden tanssiopiston Jazztanssin jatkoryhmä nousi lavalle vaaleansinisissä puvuissa. Heidän teoksensa ”Between crossroads” oli vauhdin huumaa. Esiintyjät hyppelivät lavalla ja välillä juoksivat takaisin lavalle jopa lämpiön kautta! Hurja Piruetti –ryhmän Etel Röhrin ja Kaisa Korpisen duetto ”Kylmä jää” oli jäätävän sininen moderni
tanssi, jossa esiintyjien ja heidän talvisten asujensa varjot heijastuivat taustakankaalle.
Tanssistudio Funkan ”Irtiottoja”–esitys tarjosi vauhdikasta meininkiä, groovaavaa funk-musiikkia ja villiä pyörintää sekä värikkäitä esiintymisasuja. Irtiottojen jälkeen oli aika rauhoittua Twisted Sisters –ryhmän ”Until we sleep” –esitykseen. Apocalyptican Metallica-coverin ”Until it sleeps” tahdittama balettihenkinen esitys johdatteli tanssijat kärrynpyörien kautta uneen. Mutta minne Twisted Sisters oli kadottanut Dee Sniderin (Twisted Sister –yhtyeen laulaja)?
- Jonnekin matkan varrelle se kai jäi, trio vastasi iloisesti nauraen.
Twisted Sistereiden jälkeen esiintymisvuorossa oli Baletti- ja tanssistudio Teija Suovan Bombay, joka vei katsojat Intiaan modernin tanssin myötä. Kymmenhenkisen ryhmän sulavasta tanssissa huokui mittava tanssikokemus. Bombaysta matka jatkui Piia Koskelan jazztanssiryhmän seurassa teoksella ”All that jazz”. Soul-henkisen basso-piano-musiikki vauhditti tanssijat musikaalikabaree-henkiseen ilotteluun.
Taidetehtaan tanssikoulun Candygirls–ryhmän samanniminen esitys toi lavalle upeiden, punavalkoisiin mekkoihin pukeutuneiden tyttöjen lisäksi mallinukkemiehen, jonka tanssitaidoissa ei tosin ollut paljon kehumista: mies kun seisoi koko esityksen paikallaan!
Tanssivintin VAPOT–ryhmän jälkeen lavalle nousi MoveX teoksellaan The Missons. Ryhmällä oli esitystään varten omat nimikkohupparit. Ryhmän esityksessä sekä vaatteet että musiikki vaihtuivat kahdesti. Ryhmä nähtiin lavalla valkoisissa suojahaalareissa ja tyylikkäissä mustissa vaatteissa. Ryhmä otti kaiken ilon irti esityksestään. Kolmiosaisen teoksen viimeinen osa toi mieleen Kill Bill –elokuvat mustien tanssivien hahmojen heijastuessa miekkoineen vasten kirkkaanpunaista taustakangasta. Viimeisenä esityksenä oli Tanssikoulu 1st Stepin Derya Özgunin sooloteos ”A new day has come”. Riihimäkeläinen Derya kertoo harrastaneensa tanssia yli 6 vuotta. Eikö tanssiminen yksin isolla lavalla jännitä enemmän kuin ryhmässä tanssiminen?
- Ei, mä oikeastaan tykkään enemmän tanssia soolona, hän vastasi. Deryan mukaan hänen esityksensä kertoo siitä, että aina tulee uusi päivä, vaikka asiat olisivatkin menneet vähän huonosti.
Teksti: Taru Rokka
Kuvat: Karoliina Ollikainen
