Käydessäni lokakuun alussa Helsingissä löysin itseni Hakaniemen torilta keskeltä eri puolueiden vaalikojuja. Keräsin itselleni valikoiman eri puolueiden kunnallisvaaliohjelmia, yleisiä puolueohjelmia, puoluelehtiä ja muuta tietoa puolueista. Vaalipäivään oli vielä aikaa ja junamatkalla Kuopioon päätinkin tutustua puolueiden kuntavaalitavoitteisiin. Onnistuin lopulta karsimaan pois pari vähemmän omaksi kokemaani puoluetta, mutta sen suurempaa apua siitä ei ollut.

Viime eduskuntavaalien aikaan olin harmittavasti 17 vuotta ja 9 kuukautta vanha, joten en saanut äänestää. Silloin minulla todennäköisesti olisi tosin ollut sama ongelma, mikä minulla oli nytkin: En tiedä mitä puoluetta äänestää. Olen onnistunut karsimaan pois vähemmän sopivia puolueita, mutta eteeni on tullut toinen ongelma. Kun sopivat, tai edes jokseenkin sopivat puolueet ovat vähissä, ovat myös sopivat ehdokkaat vähissä. Vaikka asun ja opiskelen Kuopiossa, olen silti kirjoilla vanhempieni kotikunnassa Suonenjoella, joten myös äänestän siellä. Nuoren ehdokkaan äänestäminen on vaikeaa, sillä alle 35-vuotiaat ehdokkaat voi laskea yhden käden sormilla.

Olen käyttänyt paljon aikaa YLE:n, MTV3:n ja IRC-Gallerian vaalikoneiden parissa yrittäen löytää sopivaa ehdokasta. Sopivia vaihtoehtoja on peräti kolme. Ongelmaksi osoittautuu usein se, että ehdokas on muuten hyvä, mutta jossakin itselleni tärkeässä yksittäisessä asiassa ehdokkaan kanta ei ole sama kuin omani. Toisaalta puolueen valitseminen jopa pelottaa. Jos nyt äänestän Kokoomusta, olenko minä porvari? Tai entä jos äänestän Perussuomalaisten ehdokasta, leimaudunko maahanmuuttajien vihaajaksi? Puolueuskollisuus on kuitenkin Suomessa melko vahvaa ja vanhempien puoluekannan vaikutus omaan äänestyskäyttäytymiseen. En kuitenkaan halua päätyä antamaan arvokasta ääntäni Aku Ankalle, niin paljon kun hänestä pidänkin.

En ihmettele yhtään, että nuoret eivät äänestä vaaleissa. Puolueiden kuntavaaliohjelmat vaikuttavat hyvin samankaltaisilta kaikkien luvatessa parannusta perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen ja vaalijulisteet, joissa Kokoomuksen Jyrki Katainen heiluu vasaran ja pensselin kanssa aiheuttavat pikemminkin myötähäpeää kuin kiinnostusta äänestää. Jos Kokoomus on työväenpuolue ja SDP on keskustaa, missä on Keskusta ja ketkä kuuluvat oikeistoon? Kokoomuksen suhteen voin tosin rehellisesti myöntää, että toivoni karkasi taivaan tuuliin. Sain nimittäin Hakaniemen torin vaalitilaisuudessa hienon ”Kokoomus – Suomen Toivo” – ilmapallon, joka kovan tuulen takia karkasi minulta Helsingin rautatieaseman edustalla.

Vaalikampanjoiden tylsien mainoslauseiden viidakossa olen piristänyt itseäni muistelemalla Brasiliassa viettämääni vaihto-oppilasvuotta. Vuoteni aikana siellä järjestettiin vaalit, joissa samanaikaisesti valittiin presidentti, osavaltioiden kuvernöörit ja senaattorit sekä myös jäsenet osavaltioiden ja liittovaltion parlamenttiin. Tärkeä osa vaalikampanjaa olivat autot, joiden kylkiin oli kiinnitetty ehdokkaiden mainoksia ja jotka ajoivat tuntitolkulla ympäri kaupunkia huudattaen stereoissa ehdokkaiden kannatuslauluja. Lopputuloksena oli se, että osasin ainakin kymmenen eri ehdokkaan laulut ja äänestysnumerot ulkoa. Miten hauskalta tuntuisikaan ajatus ”tuunatuista” amisautoista ajamassa Kuopion torin ympäri ja huudattamassa ehdokkaiden kannatuslauluja tauotta aamusta iltaan. Miltä kuuloistaisivat vaikka seuraavat riimit: ”Vanhasen Masa pressaks! Masa on cool ja hyvä jäbä!” tai ”Hetti valtuustoon, jou. Meidän oma Hetti hoitaa hommat kotiin. jeah!” ?

Teksti: Taru Rokka